Sisältöjulkaisija

angle-left Elina ja Ville pelastivat vanhan sukutilan ja löysivät kodin Saarivaarasta

Elina ja Ville pelastivat vanhan sukutilan ja löysivät kodin Saarivaarasta

Elina Hyvönen on syntynyt ja kasvanut Pohjois-Karjalan maakuntakeskuksessa Joensuussa. Polvijärven Saarivaarassa sijaitseva sukutila, jolla Elinan isoeno ja isotäti pitkään asuivat, on kuitenkin ollut merkittävä osa häntä ja erityisesti hänen lapsuuttaan.

Mieleen ovat painuneet tilalla, sen pihapiirissä ja lähimetsissä vietetyt onnelliset kesäpäivät, kapea hiekkatie, jota pitkin ajettiin noin sata vuotta vanhalle talolle, sekä sanoin kuvaamaton rauha, jollaista ei kaupungista ei voi löytää.

Kun Elinalle selvisi, että ikääntyneen isoenon muutettua sukutilalta pois oli tila taloineen jäämässä ilman omistajaa, hän tiesi yhden asian – paikka ei saa jäädä heitteille, jos hän vain siihen pystyy vaikuttamaan.

Saarivaaran tila ja talo houkutteli Elinaa ja hänen puolisoaan Ville Hyvöstä, mutta ensi askeleet maaseudulle otettiin kuitenkin hiljakseen. Aluksi he viettivät muutamia öitä vanhassa talossa, vähän kuin mökkeillen, ja tunnustelivat Polvijärven pienessä kylässä ja maalla oleskelua.

Ajatus siitä, että Saarivaarassa asuttaisiin pysyvästi, alkoi pikkuhiljaa kaihertaa kaupunkiasumiseen kyllästyneen kaksikon mieltä.

Nuori vaaleatukkainen nainen istuu sohvalla kolmen ison koiran kanssa.

Hyvästi kerrostalo, tervetuloa maaseudun rauha!

Sitten vuoden 2014 keväällä Elina ja Ville pakkasivat tavaransa Joensuun Rantakylän kerrostalokaksiosta matkaan ja muuttivat koirineen asumaan Saarivaaran taloon.

- Olisi ollut kamala sääli, jos tila olisi jäänyt kokonaan hoitamatta ja pahimmassa tapauksessa metsittynyt täysin. Tiesin, ettei kukaan muu suvusta ollut kiinnostunut muuttamaan sukutilalle, joten päätös oli lopulta helppo tehdä, Elina kertoo.

- Minä taas olen Kuopiosta lähiöstä alun perin kotoisin, enkä oikein ikinä tuntenut oloani kotoisaksi kerrostalossa. Kaupungissa asuessa kaipasin aina sitä kuuluisaa omaa rauhaa ja tilaa, Ville lisää.

Muuton aikoihin Elina etsi töitä ja Ville viimeisteli vielä opintojaan. Sittemmin Elina pääsi työllistettynä töihin Sotkuman päiväkotiin, jonka jälkeen päiväkotimaailman imu vei hänet mennessään – ja myöhemmin myös Villen. Tällä hetkellä pariskunta tekee yhdessä töitä Sotkuman päiväkodilla, eivätkä he omien sanojensa mukaan voisi olla tyytyväisempiä vallitsevaan elämäntilaan.

Sekä Elinalla että Villellä on myös luontopuolen koulutus. Pitkään he harkitsivat luontoyrityksen pystyyn pistämistä, sillä koti Saarivaarassa tarjoaisi loistavat puitteet sellaiseenkin. Eläimille olisi pihassa tilaa, metsät riistaeläimineen ja muine luonnonantimineen löytyvät lähes omalta takapihalta.

Työt päiväkodissa ovat nyt kuitenkin etusijalla, mutta silti he molemmat näkevät Polvijärven luontomatkailussa potentiaalia.

- Luonto ja sen tarjoamat mahdollisuudet löytyvät kaikkialta Polvijärveltä ihan läheltä. Luontomatkailuyrityksillekin täältä löytyisi mielenkiintoisia matkailukohteita, toivottavasti joku niitä hoksaisi alkaa hyödyntää, Ville tuumii.

Mies ja nainen ovat puuvajassa hakemassa polttopuita.

"Täällä ei tarvitse välittää, mitä muut ajattelevat pihanhoidosta tai jos haluaa soittaa rumpuja keskellä yötä niin kovaa kuin haluaa."

Autioituvissa tiloissa piilee mahdollisuus unelmien kodiksi

Satavuotiaassa talossa he ehtivät asua vajaan parin vuoden ajan. Eläminen maalla omassa talossa tuli vuokra-asuntoihin tottuneille yllättävän edulliseksi, kun asumiskustannukset tippuivat ja vesikin saatiin omasta kaivosta.

Vanhassa talossa oli kuitenkin omat ongelmansa, ja rakennuksen perusteellinen remontointi tulevaisuuden asuintarpeisiin tuntui liian riskaabelilta. Niinpä pari ryhtyi rakentamaan omaa omakotitaloa vanhan päärakennuksen viereen. Tilasta lohkaistiin heille oma tontti, joka nimettiin kansallisromanttisesti Vanhalanmäeksi.

Rakentamisvaihe sujui heidän kohdallaan hyvin mutkattomasti – he pystyivät asumaan koko ajan vanhassa talossa, ja tilalla jo olemassa oleva infrastruktuuri kuten kaivo ja valmiiksi vedetyt sähkölinjat helpottivat urakkaa.

Loppusilauksen rakentamiselle he saivat uuden talon valmistuttua, kun vanhan talon leivinuuni päätti romahtaa siltä istumalta. Tämä oli Elinasta ja Villestä selvä merkki, että nyt on heidän aika lähteä uuteen kotiin.

Vanha talo jäi kuitenkin tontille, ja toimii nykyään varastotilana. Ehkä se myös varastoi Elinan onnellisia lapsuusmuistoja pitkälle tulevaisuuteen.

Rakennustyömaalla auttaneet polvijärveläiset rakennusalan yrittäjät saavat Elinalta ja Villeltä kiitosta:

- Aina, kun jotain ongelmia ilmeni, joku rakennustyömaalla töissä ollut tiesi jonkun, ketä voisi pyytää apuun. Yleensä apua saatiin muutamassa päivässä, parhaimmillaan jopa samana päivänä. Sellaista palvelua ja tietämystä ei ihan joka paikasta saakaan, Ville tarkentaa.

Hyvöset näkisivät mielellään myös muita kaltaisiaan maallemuuttajia autioituvien tilojen uusina omistajina. Omasta kokemuksestaan he rohkaisevat oman kodin etsijöitä hoksaamaan vanhojen tilojen mahdollisuudet – tontit ovat keskimääräistä suurempia kuin taajamissa, usein tontilla on oma kaivo, ja sähköt sekä parhaimmillaan verkkoyhteydet on jo vedetty valmiiksi.

Lisäksi jo olemassa olevat rakennukset voi purkutuomion sijaan nähdä potentiaalisena lisätilana, vaikka harrastus- tai yritystoiminnan kannalta. Luovuutta ja mielikuvitusta voi ja saa maalla asuessaan käyttää.

Mies nojaa lapioon, taustalla traktori pimeässä tallissa.

Maalla asumisen parhaita puolia on vapaus

Saarivaaran kylä sijaitsee Polvijärven kirkonkylästä luoteeseen, ja sieltä Polvijärven keskustaan on 15 minuutin ajomatka. Jotkut Elinan ja Villen ystävät vitsailevat, että onko heillä kovinkin mukavaa asua metsän keskellä villieläinten armoilla.

No, lintuja he bongailevat mielellään takapihalta käsin, mutta muut villieläimet ovat jääneet omalla pihalla näkemättä.

Turvattomuutta he eivät ole missään vaiheessa kokeneet, sillä vaikka he asuvatkin maaseudulla, Saarivaaran kyläyhteisö löytyy tarvittaessa kuitenkin läheltä.

- Saarivaarassa asukkaat ovat tulleet kyllä hyvin tutuiksi. Kun muutimme tänne, oli vastaanotto oikein lämmin, Elina muistelee.

Voisi kuvitella, että Saarivaaran kylä sijaitsee aivan korvessa, mutta Hyvösillä on tähän eri näkemys:

- Loppupeleissä täältä pääsee autolla kätevästi ihan joka paikkaan, Outokumpuun, Kaaville, Kuopioon ja Joensuuhunkin. Oma auto on tietysti oltava, mutta se nyt on maalla asumisen yksiä edellytyksiä, Elina kuvailee pariskunnan tuntoja.

Hyvöset uskovat, että heidän sukupolvensa näkee asumisen muutoinkin eri lailla kuin vanhemman polven väki – asuinpaikka ei pelkästään sido tiettyyn maalänttiin, vaan se mahdollistaa tietyllä tapaa vapauden elää ja olla niin kuin itse haluaa.

Vapaus onkin juuri se, mitä sekä Elina että Ville peräänkuuluttavat maalla asumisen parhaimmaksi puoleksi.

- Täällä ei tarvitse välittää, mitä muut ajattelevat pihanhoidosta tai jos haluaa soittaa kitaraa tai rumpuja keskellä yötä niin kovaa kuin haluaa. Saa olla ulkona verkkareissa ja tukka sekaisin, eikä kukaan ole näkemässä, Ville selventää.

- Toisaalta ei myöskään tarvitse olla välttämättä kiinnostunut luonnosta tai metsästyksestä tai mistään muustakaan sellaisesta, mikä perinteisesti liitetään maalla asumiseen. Kaikkein tärkein juttu on oma rauha ja oma tila.

Hymyilevä istuva mies kitara sylissään.

"Mahdollisuus elää juuri niin kuin se meille sopii"

Nykyinen globaali, hektinen sekä uutis- ja tietovirtojen täyttämä maailma koetaan usein henkisesti raskaana. Nykyajan vastapainoksi kaivataankin hiljentymistä, omaa rauhoittumispaikkaa, jossa mieli saa levätä ja latautua, Ville uumoilee.

- Ja mikäs sen parempaa, jos sellaista paikkaa voi kaiken lisäksi kutsua kodikseen. Sosiaaliset tarpeet saa kyllä täytettyä töissä ja ystävien kanssa aikaa viettämällä.

Pelkkää zenmäistä itsetutkiskelua Vanhalanmäellä asustaminen ei kuitenkaan ole. Omakotitalo ja piha vaativat omat työnsä (joskaan Hyvöset eivät pihanlaitosta liikoja stressaa), kolmen ison koiran kanssa touhutaan ulkona ja käydään lenkeillä, ja lähimetsä kutsuu toisinaan pienelle tutkimusmatkalle.

Hyvöset eivät voisi kuvitella parempaa asuinpaikkaa intohimoiselle eräharrastajalle – metsästysseuroja löytyy Polvijärveltä joka sopukasta, samoin kuin seikkailuun kutsuvia tuntemattomampia luontoreittejä ja -kohteita.

- Meille Polvijärvi on mahdollisuuksien paikka – meille se on tarjonnut paitsi kodin, myös työtä ja mahdollisuuden elää juuri niin kuin se meille sopii, Ville ja Elina kiteyttävät.

 

Hymyilevä nainen ja mies ulkona synkässä maalaismaisemassa, taustalla vanha navetta ja metsää.

nuoli vasemmallePalaa edelliselle sivulle

Somejako

Tarinat

Tarinat

Sisältöjulkaisija

Sivu arviointi ja palaute

Footer