Sisältöjulkaisija

angle-left Elämä Polvijärvellä ei ole mitenkään vaillinaista - asenteen on vain oltava kohdallaan

Elämä Polvijärvellä ei ole mitenkään vaillinaista - asenteen on vain oltava kohdallaan

Kai-Eerik Nyholmin ja hänen perheensä asuinpaikaksi olisi 15 vuotta sitten voinut osua mikä tahansa muukin pohjoiskarjalainen kunta, mutta onnekkaiden sattumien summa toi heidät juuri Polvijärvelle.

- Olin niihin aikoihin vasta saanut Joensuusta Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymästä työtarjouksen ja olimme vaimon kanssa sukulaisten luona Polvijärvellä käymässä, kun sattumalta kuulimme, että Kuorevaaran kylällä oli tulossa vanha rintamamiestalo myyntiin. Olimme kotia vailla ja päätimme sillä samalla reissulla käydä taloa katsomassa. Kaupat tuli, Kai-Eerik hymähtää muistolle.

Polvijärvi ei ollut Kuusamossa varttuneelle Kai-Eerikille entuudestaan kovin tuttua seutua, vaikka hän vietti useamman vuoden Joensuussa opiskellessaan biologiksi Itä-Suomen yliopistossa. Pohjois-Karjalaan siteet löytyvät äidin puolelta ja lapsuuden ajoilta Joensuun seutu on tullut tutuksi. Kuorevaaran koti saattoi löytyä puolivahingossa, mutta päätöstä Polvijärvelle muuttamisesta tukivat myös ihan oikeat seikat.

Koira ja mies kipuamassa vaaraa ylös kesäisessä säässä.

- Katseltiin siihen aikaan koteja vähän joka puolelta Joensuun ympäristöstä ja vaikka vapaita taloja ei markkinoilla mielin määrin ollutkaan, oli Kuorevaaran kodin hinta-laatusuhde parhaiten kohdallaan. Täältä löytyi yksinkertaisesti hyvä paikka elää, hän toteaa.

Sopivan hinnan, näppärän sijainnin ja onnekkaan sattuman lisäksi Kuorevaaran tärkeimmäksi myyntivaltiksi muodostui kuitenkin maaseudun ja erityisesti Höytiäisen melkein välitön läheisyys. Luonto on nimittäin Kai-Eerikille ja hänen niin ikään biologiksi valmistuneelle vaimolle elämäntapa.

- Se ei ole yhtään liioiteltua sanoa, että luonto kaikkine mahdollisuuksineen on meille elintärkeä. Vaikka asuisimme pakon sanelemana esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, niin luontoharrastus olisi sielläkin vahvasti läsnä. Helsingistäkin löytyy esimerkiksi keskeltä kaupunkia upeita kalastuspaikkoja, se on vain omasta tahdosta ja aktiivisuudesta kiinni miten ne mahdollisuudet näkee.

Mies ja koira istumassa laavussa.

Täällä ei tarvitse tehdä isoja, ihmeellisiä asioita, että voi nauttia luonnosta.

Luontohelmien Polvijärvi

Siinä missä koskematonta luontoa saattaa joutua kaupungeissa etsimään, ei Polvijärvellä tarvitse lähteä omaa takapihaa kauemmas luontoharrastuksen perässä. Kai-Eerik kertoo, että Pohjois-Karjalan kauniita maisemia löytyy myös Polvijärveltä.

- Tämän alueen ihan ehdoton luontohelmi on Höytiäinen, siellä on mahdollisuudet niin moneen. Kesällä voi kalastaa, veneillä tai vaikka meloa lukuisten saarten rantoja pitkin, kun taas talvella järvi tarjoaa parastaan pilkkijöille ja jäällä pääsee hiihtämäänkin, Kai-Eerik luettelee intohimoisesti.

Mies selvästi tietää mistä puhuu. Hänen oma rakkautensa luontoa kohtaan heräsi jo pienenä poikana Kuusamon metsissä ja jokivarsissa rymyten ja koluten.

Myöhemmin se sama rakkaus muuttui intohimoksi luontoharrastuksia, kuten kalastusta, metsästystä ja luonnossa liikkumista kohtaan, ja sitä kautta siitä tuli myös ammatti: ensin riista- ja luontoalan kouluttajana ja nykyisin Suomen riistakeskuksen riistasuunnittelijana.

Kai-Eerikin puheista ja koko olemuksesta huokuu hänen suuri intohimonsa suomalaista elinympäristöä ja luontoharrastusta kohtaan, mutta hänen mielestään luonnon ei tarvitse olla kaikille elämäntapa, jotta sitä osaisi arvostaa.

- Sehän ihmisten pitäisi muistaa, sellainen arjen lähiretkeily. Ei tarvitse lähteä pitkälle tai tehdä isoja, ihmeellisiä asioita joka päivä, että voi nauttia luonnosta. Sillä on ihan tutkitut vaikutukset ihmisen hyvinvointiin ja samalla oppii tuntemaan omaa ympäristöään. Sen kanssa ei voi mennä metsään, Kai-Eerik vitsailee.

Millaisista arjen lähiretkistä tai pienistä hetkistä hän sitten itse nauttii?

- Joka päivään liittyy jollakin tavalla yleensä luonto. Joskus se saattaa olla sieniretki tai kalareissu, joskus juoksulenkki koiran kanssa tuolla metsässä tai maanteillä. Vasta tässä alkukeväästä tulin yksi päivä töistä ja oli niin hieno hankikeli, että napattiin vaimon kanssa sukset varastosta ja painuttiin tuonne soille ja vaarankupeille hiihtämään, hän hymähtää.

Kuvassa mies makaamassa silmät kiinni sammaleisessa maastossa, kädessänä hänellä on kiikarit. Taustalla mäntymetsää.

“Ei elämä Polvijärvellä mitenkään vaillinaista ole”

Kenellekään tulee tuskin yllätyksenä, että luontoa elämäntapana pitävä Kai-Eerik on maallemuuton ja maalla asumisen suuri puolestapuhuja. Hän näkee maaseudulla – ja erityisesti Polvijärvellä – paljon potentiaalia niin vakituisten asukkaiden kuin satunnaisten vierailijoidenkin näkökulmasta.

- Luontomatkailun näkökulmasta Huhmarin lomakeskus ja luontopolut ovat ihan kärkijoukossa täällä. Yleisimmistä retkipaikoista Tammimaja on todella viehättävä ja sen ympäristö kulttuuriperinnöllisesti vahva kohde. Eikä niitä soita, vaaroja ja järviä pidä unohtaa, Kai-Eerik luettelee.

Entä jos luonto on maallemuuttoa miettivälle henkilölle vieraannuttava asia? Millaisia vinkkejä Kai-Eerikillä olisi kaikille, jotka haluaisivat asua maalla, mutta eivät syystä tai toisesta ole vielä sinne muuttaneet?

- Kaupungissa kasvaminen ei tietysti automaattisesti tarkoita sitä, ettei tietäisi tai hallitsisi maaseudun asioita. Asenteen on vain oltava kohdallaan. Polvijärvestä sanoisin, että täällä on jo paljon hyvää valmiina: hyvä infrastruktuuri, tie- ja vesiverkostot ja ehkä hienoimpana asiana kuntalaisille ilmaiset liikuntapaikat. Kuorevaarasta löytyy myös valokuitu esimerkiksi etätöiden tekijöille, hän mainitsee.

Kai-Eerik painottaa useaan otteeseen, että kyse on lopulta siitä mitä maalla asumiselta itse odottaa. Hän kannustaa ihmisiä yksinkertaiseen ja vaatimattomaan elämään, jossa arkipäiviin kuuluu luonnossa liikkuminen, kuutamon katselu tai revontulien ihailu kirkkaalta taivaalta. Ne asiat hän haluaa nähdä ja osata arvostaa niitä myös itse.

- Vasta eilen tuolla luonnossa liikkuessa kävi monta kertaa mielessä, että kyllä täällä Polvijärvellä saa olla elämään monella tapaa tyytyväinen. Olen käynyt paljon maailmalla ja nähnyt myös sitä toista puolta. En odota elämältäni yhtään tämän enempää, ja siitä huolimatta voin sanoa, että ei elämä täällä mitenkään vaillinaista ole.

Mies ja koira suomaisemassa, koira on jalkojaan myöten lammikossa.

nuoli vasemmallePalaa edelliselle sivulle

Somejako

Tarinat

Tarinat

Sisältöjulkaisija

Sivu arviointi ja palaute

Footer