Sisältöjulkaisija

angle-left Sotkumassa kaikki loksahti kohdalleen - "Olemme vain me, pimeys ja tähtitaivas"

Sotkumassa kaikki loksahti kohdalleen - "Olemme vain me, pimeys ja tähtitaivas"

- Rehellisesti jos sanotaan, niin en olisi ikinä aiemmin uskonut, että saisin sinun kanssasi vielä jonain päivän asua maalla ja vielä Polvijärvellä, toteaa Sara Pajarinen miehelleen Topille.

- No, täällä sitä nyt ollaan, eikä olla lähdössä pois, Topi vastaa ja hymyilee.

Pajaristen nelihenkinen perhe on asunut nyt vuoden verran Polvijärvellä Sotkuman kylässä. Sara on paljasjalkainen polvijärveläinen. Topi taas on kotoisin Ylämyllyltä, mutta hänen isänsä on Polvijärveltä lähtöisin.

Pariskunta on asunut yhdessä aiemmin Joensuussa ja Ylämyllyllä, ennen kuin tie toi heidät Sotkumaan vuonna 2019.

Mies ja nainen istumassa rennosti kotisohvalla.

Luonnon rikkaus ja turvallisuus veti maaseudulle

Mikä sai heidät palaamaan Saran synnyinseuduille, ja vielä maalle?

Päätös oli yhteinen, joskin Sara myöntää, että hänelle on ollut itsestään selvää, että hän palaa maaseudulle ennemmin tai myöhemmin. Lopullisen sysäyksen maalle paluuseen antoivat perheen lapset, kolmivuotias Aavu ja puolivuotias Alpi.

- Minulla oli aina se ajatus, että jos meille tulee lapsia, niin hekin saavat asua ja kasvaa maalla. Olen itse maatilan tyttöjä ja kokenut sen aina niin rikkaana, että luonto ja maaseutu on ihan tässä lähellä.

- Täällä on rauhaa sekä turvaa. Ei esimerkiksi tarvitse olla koko ajan kyttäämässä, että jos lapset ovat ulkona leikkimässä, jäävätkö he auton alle, Sara sanoo.

Sara ja Topi muuttivat vuonna 2013 yhdessä Joensuuhun jatko-opintojen perässä. Opintojen päätyttyä he muuttivat Ylämyllylle kolmioon, ja tuohon aikaan heidän esikoisensa Aavu syntyi. Ylämyllyn asunto oli heille kuitenkin aina ollut vain väliaikaisratkaisu.

- Kaikkina niinä kolmena vuotena, mitä siellä asuimme, meillä oli tiedossa, ettei me sinne aiota jäädä, Topi lisää.

Nainen rakentamassa lumiukkoa.

Otollinen hinta-sijainti-suhde vei Sotkumaan

Haave omakotitalosta alkoi kasvaa Ylämyllyllä asuessa, ja Sara ja Topi alkoivat etsiä sopivaa kotia kasvavalle perheelleen.

He ehtivät etsiä aikansa ja puntaroida useita eri vaihtoehtoja, ennen kuin eteen sattui remonttitarpeessa oleva 90-luvun omakotitalo Sotkuman kylän eteläpuolelta. Siinä vaiheessa moni asia vain loksahti kohdalleen, ja kaupat tehtiin.

Sekä Saralle että Topille oli ollut itsestään selvää, että jos Polvijärvi kutsuu, kotipaikkaa haetaan juuri Sotkumasta. Polvijärven eteläisin kylä Sotkuma on ollut jo jonkin aikaa lapsiperheiden suosiossa, ja Pajarisilla oli jo entuudestaan kylästä raikas ja nuorekas mielikuva.

Vaikka kylästä puhutaan, etäisyydet Polvijärven keskustaan ja Joensuuhun eivät ole pitkät, Topi huomauttaa.

- Joensuuhun ajaa parissa kymmenessä minuutissa, Polvijärven keskustaan vartissa, hän lisää.

Muutoinkin kulkuyhteydet ovat Topin mielestä Sotkumassa hyvät, mikä helpottaa hänen töissä käyntiään – teleoperaattoriyrityksessä aluemyyntipäällikkönä työskentelevä Topi tekee keikkatyötä eri puolilla Suomea, ja autossa tulee vietettyä aikaa ruhtinaallisesti.

- Siinäkin mielessä Sotkuman sijainti on passeli, täältä on helppo lähteä lähes mihin suuntaan tahansa.

Pariskunta myöntää, että rahallakin oli oma vaikutuksensa ostopäätökseen: verrattuna moniin muihin suosittuihin Pohjois-Karjalan omakotitaloalueisiin oman kodin sai Sotkumasta sen verran halvemmalla, että tilaisuuteen kannatti tarttua.

- Kyllä otollisella hinta-sijainti-suhteellakin oli iso merkitys, että päätimme muuttaa Sotkumaan, Topi myöntää.

Lapsen mielikuvitus kehittyy ihan eri tavalla, kun ei ole kaikkea valmiiksi rakennettua ympärillä. Onhan se eri asia, että saa rakentaa metsään majoja ja keksitään touhut ja leikit itse. Sellaista se oli omassakin lapsuudessa, ja samaa haluan omillekin lapsilleni.

Mies ja nainen sisätiloissa leikkimässä legopalikoilla kahden pienen lapsen kanssa.

Tukiverkko ja kaikki tarpeellinen löytyvät läheltä

Polvijärvelle ja Sotkumaan muuttamisessa oli monia muitakin hyviä puolia. Perheen sukulaisista ja ystävistä koostuva tukiverkosto löytyy nyt läheltä, millä on lapsiperheessä iso merkitys.

Aiemmin hoitotyötä tehnyt Sara on parhaillaan lasten kanssa kotona pitkällä hoitovapaalla. Päiväkotiin lapset menevät todennäköisesti vasta muutaman vuoden päästä, tosin silloinkaan ei tarvitse lähteä kauas: Sotkuman kylän keskustassa on samassa pihapiirissä oma päiväkoti ja koulu.

- Koulumatka ei ole matka eikä mikään, ja senkin lapset pääsevät sitten joskus kulkemaan taksilla. Ei tarvitse pelätä, miten lapset pääsevät päivittäin kouluun.

Rakennus, jossa päiväkoti ja koulu ovat, on rakennettu 2011 ja sittemmin sitä on myös laajennettu vuosina 2016–2017. Lapsiperheelle tämä luo turvallisuuden tunnetta siitä, että ainakin sisäilma on rakennuksessa kunnossa.

- Missään tapauksessa en halua laittaa lastani kouluun, jossa on sisäilmaongelmia. Sotkumassa sitä ongelmaa ei ole, ja se oli meille iso asia, Sara sanoo Topin nyökytellessä taustalla.

Sotkumasta löytyvät myös monipuoliset mahdollisuudet kunnosta ja hyvinvoinnista huolehtimiseen. Sotkuman koulun liikuntasaliin saa varata vuoroja maksutta, ja Pajariset käyvätkin kerran viikossa liikkumassa yhdessä heille varatulla perhevuorolla.

Läheltä löytyvät liikunta- ja hiihtolatureitistöt sekä frisbeegolfrata saavat heiltä myös kiitosta.

Kuntosali olisi mukava lisä Sotkuman liikuntatarjontaan, mutta toisaalta Polvijärven keskustassa sijaitseva vapaa-aikatalo Vaparin ilmainen kuntosali on ajomatkan päässä ja se on vastaremontoitu.

- Kun listaan lisätään vielä kirkonkylän jäähalli, niin Polvijärven liikuntamahdollisuudet ovat varsin kattavat. Urheilukenttä kun vielä saataisiin kuntoon, niin kaikki olisi pitkälti kohdallaan, Topi sanoo.

Nainen ja mies kahden lapsen kanssa lumisessa mäntymetsässä.

Perhe, pimeys ja tähtitaivas

Omakotitalon sijainti oli kuitenkin se, mikä sinetöi kaupat ja sai Pajariset muuttumaan sotkumalaisiksi. Heidän talonsa on aivan metsän reunassa kiinni, pihaan kulkee hiekkatie ja koivut sekä muut puut reunustavat tontin ympäristöä.

Lähimetsästä pääsee keräämään mustikat marjapiirakkaan, ja maatilojen elämää pääsee seuraamaan aivan lähietäisyydeltä omalta etupihalta käsin.

Naapureita siis lähistöltä löytyy, mutta kukaan ei ole niin lähellä, että oman kodin rauha häiriintyisi.

- Heti kun ovesta astuu ulos, meillä on näkymä peltomaisemaan. Se sykähdytti jo ensisilmäyksellä – tässä maisemassa on minulle itselleni jotain lapsuudesta tuttua, jonka koen kokonaisvaltaisesti elämää rikastavaksi. Kyllä me molemmat oltiin heti myytyjä, kun tämä paikka nähtiin, Sara kertoo.

Sara haluaisi saada juurrutettua lapsilleen vankan luonto- ja maaseutusuhteen, samanlaisen kuin hänellä itsellään. Nykyinen asuinpaikka auttaa tässä erittäin paljon.

- Omasta kokemuksestani lapsen mielikuvitus kehittyy ihan eri tavalla, kun ei ole kaikkea valmiiksi rakennettua ympärillä. Onhan se eri asia, että saa rakentaa metsään majoja ja keksitään touhut ja leikit itse. Juurakot ja hämyiset kolot muuttuvat peikkojen asuinsijoiksi ja niin edelleen. Sellaista se oli omassakin lapsuudessa, ja samaa haluan omillekin lapsilleni.

Väljyys ja rauha ovat asioita, joita Sara ja Topi tuovat monesti puheissaan esiin ja joita he arvostavat. Mitä he niillä tarkalleen tarkoittavat?

- Esimerkiksi sitä, että kun illat alkavat pimetä, voimme sammuttaa kotoa kaikki valot ja mennä koko perhe ulos katselemaan tähtiä. Katuvaloja ei ole lähimaillakaan, eikä muitakaan ihmisiä, olemme vain me, pimeys ja tähtitaivas, Sara kuvailee.

Mies, nainen, kaksi lasta ja oranssi kissa lumiukon ympärillä kyykyssä.

nuoli vasemmallePalaa edelliselle sivulle

Tracker alasivu

Somejako

Tarinat

Tarinat

Sisältöjulkaisija

Sivu arviointi ja palaute

Footer